keskiviikko 13. tammikuuta 2016

2015

Vuosi 2015 oli nopeasti ohi ja bloggaajalle ihana.

Päällimäisenä jäivät mieleen Helsingin kirjamessut ja monet kirjoituskurssit, joille pääsin osallistumaan.


Viime vuonna kaksi postausta nousi katselukerroissa ohi muiden. Lista erolapsille ja 10388 kiitosta keräsi 270 lukijaa, kun taas Poikien tukka 222.


Sivun katseluissa 10 000 ylittyi marraskuussa ja kiitokseksi siitä kirjoitin Listan erolapsille (linkki ylempänä) ja 24 "runoa". Lukijoita blogilla on tällä hetkellä 22, sivunkatseluita 11 751, postauksia 99 (seuraava on sadas!) ja kommentteja 335.


Suomen lisäksi sivuilleni eksyi ihmisiä myös näistä maista:

Yhdysvallat
599
Venäjä
336
Saksa
291
Ukraina
162
Ranska
151
Irlanti
114
Puola
57
Romania
43
Kroatia
35



Muun kirjoittamisen kannalta 2015 oli lähinnä runovuosi. NaNoa tuli toki kokeiltua, koulussa luovan kirjoittamisen -kurssilta kertyi jonkun verran novelleja mukaan sekä mediatiimi ja Curly saivat kirjoittamaan myös asiatekstiä, mutta pääsääntöinen rentoutumiskeinoni vapaa-ajalla oli runoilu. Nyt tosin tekisi mieli palata taas novellien maailmoihin...
J.H. Erkon kilpailuun olen suunnitellut osallistuvani, jotta saisin valaistuani itselleni hieman, millainen kirjoittaja minä olen. Voittomahdollisuuksia minulla ei toki ole nimeksikään. Muutama kilpailuun lähtevistä runoista olisi silti vielä vailla nimeä, joten ajattelin, olisikohan arvontaan halukkaita osallistujia? En tosin tiedä, onko semmoinen sääntöjen vastaista...

Laululyriikoita yritin kirjoittaa, mutta yhdestäkään ei tullut oikeastaan lauluksi sopivaa. Runoja niiden pohjalta kyllä syntyi, ja eihän yrittämisestä mitään haittaa muutenkaan olisi ollut.

Joka tapauksessa, kiitos vuodesta 2015! Se oli mahtava, ihanaa, että olit siinä mukana!

Lopetan postauksen tältä erää tähän, sillä hirvittävä novellinkirjoitushimo iski yllättäen. Kertomukseni mystinen metronainen haluaa nyt esitellä teille uutta huulipunaansa ja muistoja pursuilevaa paperiaan. No, joka tapauksessa: upeaa uutta vuotta!

 Viininpunainen väri oli paakkuuntunut naisen huulille, jotka nyt vääntyivät epävarmaa hymyä ja hämmästystä jäljittelevään asentoon. Annettuaan valosta väsyneiden sinivihreiden iiristensä kiertää jokaisen lauseen jokaikisen tavun, hän kohotti katseensa ja huomasi tuijotukseni. Nyt naisen huulet rentoutuivat, mutta hänen ryppyiset alaluomensa muodostivat ystävällisen tervehdyksen. Hän loi taas nopean silmäyksen paperiin, ikään kuin tarkistaakseen pian suustaan karkaavan väitteen todenmukaisuuden.

"Muistoja", nainen totesi savukkeiden, pölyn ja suklaan tuoksuisella äänellä. "Hassuja muistoja, hyvin vanhoja."

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

RUNOJOULUKALENTERI #24: Anna

Anna

Anna käsi
Mä en päästä siitä ikinä irti
Anna hali
Minä suojelen sinua aina
Anna mä puhallan
Puhallan haavasta pöpöt pois
Anna anteeksi
Jos en pystynytkään kaikkeen mitä lupasin
Anna mun mennä
Olen silti aina

RUNOJOULUKALENTERI #23: Samakuun vanhat suosikit #5

Tämän olen kirjoittanut (tai ainakin sanellut) eskaritädille kuusivuotiaana. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, niitä oli eskaritädin kirjoittamassa versiossa paljon, mutta yritin korjailla pahimmat,

Prinsessa jänis

Olipa kerran prinsessa Jänis, joka piti paljon porkkanoista, Porkkanoita oli joka päivä ruoalla. Eräänä päivänä sattui hyvä haltijatar tulemaan pikku Jäniksen huoneeseen. Jänis pelästyi kovin haltijaa, mutta huomatessaan, että haltijalla olikin siivet, hän ei enää pelännyt haltijaa. Ja haltija kysyi Jänikseltä, että saisiko hän toteuttaa hänen toiveensa, Ja Jänis toivoi, että hän saisi isompiakin porkkanoita päiväruoalla. Ja hänen toiveensa toteutui, mutta silloin eivät porkkanat sopineetkaan jäniksen suuhun. Ja Jänis toivoi, että haltija olisi taas paikalla. Ja siinä samassa kaunis haltija olikin jo Jäniksen edessä. Kuningatar ja kuningas Jänis olivat hyvin hämmästyneitä ja he menivät kysymään heti haltijalta, mitä oli tapahtunut. Haltija vastasi hyvin hämmästyneenä kuningattaren ja kuninkaan kysymykseen, Silloin kuningatar ja kuningas ymmärsivät, mitä oli tapahtunut, eivätkä he olleet enää niin hämmästyneitä.

Sen pituinen se.