maanantai 26. lokakuuta 2015

MARRASKUU

Blogin kannalta marraskuu näyttää synkältä. Moni varmaan arvaakin miksi. NaNoWriMon takia. Kirjoitan romaanin raakileen kolmenkymmenen vuorokauden aikana. 1700 sanaa päivässä. 50000 sanaa kuukaudessa. Tai no, rehellisesti sanottuna en todennäköisesti kirjoita. Joka tapauksessa minä yritän, ja se yritys taitaa viedä mun elämän, ainakin kuukaudeksi.

Niin, ja sitten on koulu. Meillä ei ole koeviikkoja, meillä on marraskuu. Marraskuussa opettaja katsoo oikeudekseen ilmoittaa kolmen sivun kokeesta edellisenä päivänä.

Harrastukset. Kun jooga jää tauolle, nykytanssissa ja baletissa aloitetaan joulunäytösharjoitukset. Se tietää lisätreenejä. Mediatiimissäkin on mun työparin vuoro kirjoittaa juttu.

En silti aloita bloggaustaukoa, postausten taso vaan saattaa ailahdella. Näillä näkymin tekstiä on tulossa ainakin kirjamessuista ja sieltä ostetuista kirjoista. Luovan kirjoittamisen kurssin tekstejä ja pöytälaatikossa pölyttyviä runoja voisin myös teille tarjoilla. Ehkäpä opettelen ajastamaan  postauksia?

Joka tapauksessa, anteeksi kaikki. Anteeksi ystävät, kun sulkeudun neljän seinän sisään kuukaudeksi. Anteeksi perhe, kun en osallistu mihinkään ja jauhan vain NaNosta. Anteeksi lukijat, etten julkaise tasokasta tekstiä marraskuun aikana. Anteeksi opettajat, kun saan kokeista huonoja numeroita ja sekoilen treeneissä. Anteeksi kassan myyjä, jolle tulen ehkä tiuskimaan väsyneenä. Anteeksi luonto, kun sylkäisin purkan maahan. (Okei, purkka ei enää liittynyt aiheeseen...) Anteeksi minä itse, kun kidutan sinua.

Onnellista marraskuuta jokaiselle!


Kohti marraskuuta ja sen yli!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kaksi lippua Helsingin kirjamessuille voitti...

Kaksi lippua Helsingin kirjamessuille on voittanut...

 
PIIULI
 
 
Pidä hauskaa messuilla Piiuli! Voit siis mennä näillä lipuilla messuille yhtenä päivänä yhdessä kaverin kanssa tai kahtena päivänä yksin.
Piiulille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.
 
 


lauantai 17. lokakuuta 2015

ARVOTAAN LIPUT HELSINGIN KIRJAMESSUILLE

 

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

 
Kommentoi tämän postauksen alapuolelle sähköpostiosoitteesi  ja olet mukana arvonnassa! Arvon siis jollekulle onnekkaalle kaksi päivän lippua Helsingin kirjamessuille (22. - 25.10.2015). Lippujen arvo on 16 euroa kappale. Näillä lipuilla voit käydä messuilla yhtenä päivänä yhdessä kaverin kanssa tai kahtena päivänä yksin. Arvonta suoritetaan maanantaina (19.10.) kello 14, sen jälkeen tulleet kommentit eivät ole mukana arvonnassa.

Mä olen osallistumassa näille messuille ensimmäistä kertaa. Onko joku muu tulossa paikalle? Jos olet käynyt messuilla aiemmin, olisi kiva kuulla mitä olet tykännyt! :-)

Onnea arvontaan! <3 :-)

Lisää tietoa messuista: http://www.messukeskus.com/Sites3/Kirjamessut/Sivut/default.aspx

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kukaan ei huomannut


Viattomat kämmenet muuttuivat syyllisiksi osuessaan väärän ihmisen kaulaan

Suuret silmät leimatiin vaarallisiksi iltapäivälehtien etusivuilla

Rystyset likaantuivat eikä kukaan desinfioinut niitä

Luovat maalaukset olivatkin merkkejä psyykoosista

Eikä hän kertonut kenellekkään

Ettei kukaan sanonut sen olevan väärin

Sillä yksikään heistä ei huomannut lasta

virheiden takana

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kirjoitin lehteen runoudesta

Moikka!

Uusimmassa Curly-lehdessä  (TÄÄLTÄ enemmän tietoa kyseistä julkaisusta) on minun kirjoittamani juttu runoudesta. Juttua varten haastattelin sähköpostitse Välähdyksiä-runoblogin kirjoittajaa Esteriä ja runoilija Harri Hertelliä.

TÄSSÄ linkki runous-juttuun.

TÄSSÄ linkki uusimman numeron PDF-versioon.

Käykää ihmeessä tsekkaamassa ja kertokaa, mitä mieltä olitte!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Rikottaviksi vai rikkoviksi?

Mä olen aina inhonnut normeja, ennakkoluuloja, stereotypioita ja ihmisten luokittelua. Samalla olen rakastanut niitä. Tai oikestaan niiden rikkomista.

Kukaan ei tiedä tätä, mutta kun olin pieni, isäni sen kummempia ajattelematta sanoi naisten ojentavan veitsen aina terä edellä. Siitä päivästä lähtien olen ojentanut veitset "oikein päin". (Ja iskä, jos nykyään yleistät noin, tulet todennäköisesti katumaan sitä... :-D) Pikku-Lindan ajatukset menivät suurinpiirtein näin: "Mitä? Sanoiko se oikeasti noin!? Eihän se voi sanoa noin! Hyvänen aika! En minä ainakaan tee niin!"

Huippua on myös nähdä, jos joku selvästi ärsyyntyy ansiostani. Saattaa kuulostaa turpiinsa kerjäämiseltä, mutta oikeasti nautin vain mielipiteiden herättämisestä. En siitä, että ihmiset ärsyyntyvät MINUSTA, vaan siitä että olen saanut jonkun ihmisen ajattelemaan. Sillä mikäpä on vielä parempaa kuin saada inspiraatio mielipidekirjoitukseen? Olla mielipidekirjoituksen inspiraationa.

Kesällä totesin ääneen näyttäväni kivemmalta piilolinsseissä kuin rilleissä. En ole tehnyt tätä tiedostavasti, mutta sen jälkeen en ole käyttänyt piilareita kertaakaan. Rakastan siis myös omien ennakkoluulojeni rikkomista (niin itseäni, kuin muitakin kohtaan).

Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa olen ikinä puhunut, tietävät tai aavistavat minun olevan hyvä koulussa. He todennäköisesti myös ovat kuvailleet minua ujoksi, tylsäksi tai hikariksi. Kahta viimeistä en käy kiistämään, mutta jos he viitsisivät tutustua minuun yhtään paremmin, pinnan alta saattaisi paljastua muutakin.

En pistä ujon mainetta pahakseni. En sitten ollenkaan. Oikeastaan ymmärrän ensivaikutelman saaneita, itsekin olen sellainen. Jokainen ihminen on. Kai se on luontainen reaktio luoda ihmiselle persoona jo ennen tervehdystä. Ja ujon maine on itseasiassa vallan näppärä tekosyy jäädä vaeltelemaan omaan pikku angstimaailmaani huonoina päivinä. Sitäpaitsi, kuten jo muutamaan otteeseen totesin, rakastan ennakkoluulojen rikkomista. Ja ujon maineella se on entistäkin helpompaa.

Toisaalta taas, ovathan ennakkoluulot ja oletukset aika lailla musertavia. Ne saattavat lytistää sekä talloa unelmat ja sylkäistä lopuksi tuhoutuneen kasan päälle. Jos nyt jälleen taas otan esimerkiksi itseni, niin kokeet aiheuttavat pirunmoisia paineita, kun jokainen olettaa minun saavan hyvän numeron. Jos olen lahjakas vaikkapa äidinkielessä, se ei tarkoita minun olevan kympin oppilas jokaisessa aineessa. On helpompi sanoa, kuten äsken tein, että ennakkoluulot on tehty rikottaviksi, kuin tehdä niin. Jos joku joka ikinen päivä jaksaa muistuttaa, ettet tule läpäisemään yliopiston pääsykokeita tai myymään stadionia täyteen tai pääsemään töihin, alkaa siihen pikku hiljaa uskoa itsekin. Mutta jos ei, takana ovat todennäköisesti uskomattoman vahvat tukijoukot. Sellaiset, jotka ihan jokainen tarvitsisi. Tällaiset tukijoukot eivät annan sanonnan kääntyä muotoon "ennakkoluulot on tehty rikkoviksi".

Inspiraation tähän tekstiin sain perjantain Vain elämää -jaksosta ja Maija Vilkkumaan Totuutta ja tehtävää -biisistä. VilleGallen esittäessä tästä oman versionsa Sanni herkistyi kyyneliin. Enkä ole koskaan nähnyt kenenkään itkevän räpin soidessa, biisi siis totisesti kolahti.

Maija on ensimmäinen ikinä fanittamani artisti. Ihailen tätä supernaista edelleen muunkin kuin hänen musiikkinsa takia. Maija on uskaltanut koko uransa tehdä omaa juttuaan, aina "tyttömäisestä tappopopista" kirjan kirjoittamiseen. Hunajamelonit ja Tarharyhmä-yhtyeistä hän on heittäytynyt soolouralle, ja hyvin menestyksekkäälle sellaiselle. Maijan musiikki ei ole ikinä ollut kaikkien mieleen, eikä tule koskaan olemaan. Sehän hänessä juuri on parasta. Vaikka Vilkkumaan uusin Aja!-albumi ei olekaan minun mielestäni musiikillisesti suomalaisten radioaaltojen parasta antia, tärkeintä on se, että Maija tekee mistä tykkää. Mainoslausemmaiseksi muotoiltuna: Älä heitä elämääsi hukkaan, tee sinäkin!


ps. Biisin kertosäkeessä ei lauleta "mä pelkään aina Esaa...", kuten pikkusiskoni luuli! :-D