sunnuntai 27. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #22: Mikä muu muka

Mikä muu muka
 
toisen kipu on monen rikkaan on onni

koska kipu on rahaa sotatantereella

helposti palava kevyt läheinen on vihollisen sankariteko

koska sankarit tappavat ihmisiä

alkoholistin lapsen auttaminen maksaa liikaa

koska kaikki maksaa jotain yhteiskunnalle

no mikä muka ei

sä pystyt kaikkeen

jos tienaat




RUNOJOULUKALENTERI #21: Joko ollaan perillä

Siihen on monia syitä, miksi lähes kaikki luukut ovat avautuneet myöhässä. Pyydän miljoonasti ja maailman nöyrimmin anteeksi.


Joko ollaan perillä

matkalla virinää
rakas syksy
kummitus hapuillen aivastaa
hurja sateliitti vuorelle
noita peseytyy
harvinaisen linnun laulu
juhannus Lontoossa

kun on taas aikaa
surraten Kiinaan

hetken pidätän hengitystä
sitten päästän irti

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

RUNOUJOULUKALENTERI #20: Tiedän sut

Tiedän sut
 
 
Tiedän sun tuoksun

Muistan sun hoitoainemerkin ja luomikuviot ja sen miltä ripsesi näyttävät itkiessä

Tunnen sun kylkiluut sun yöpaidan läpi mun käsivarrella

Osaan nimetä sun ensimmäiset ihastukset sekä mielikuvitusystävät sekä kännykän merkin

Just nyt haluun rutistaa sua

vaikka tai koska oot kaukana

Rakastan eli pelkään ja pelkään ja rakastan ja rakastan

Tahdon rakentaa sulle panssarin jonka voi sulattaa parhaalla rakkaudella

Anna vaan sun reppu mulle kyllä mä sen jaksaisin kantaa

Koska täällä on ihan liian liukasta sulle

Anna mun hiekottaa tie

Anna edes rakastaa

RUNOJOULUKALENTERI #19: Tupa


Tupa

Pienessä tuvassa on räsymatto joka on kulunut ja liian pieni pieneen tupaan

Siellä on myös kävelykeppi vähän rikkinäinen ikkuna ja hiirten papanoita nurkassa

Siellä on entinen tuisku ja muistojen tuoksu ja vanha hiki

Siellä on sormenjälki pölykerroksessa kaapin päällä

On narisevat saranat ja mätänevät tohvelit oven edessä

Siellä ei liiku ilma

Siellä on juhannuskokon rippeet multakasan joka joskus oli perunamaa vieressä

Liito-oravan pesä jota ei huomattu silloinkaan

Piirrustuksia märissä sähkötolpissa joissa ei taida kulkea sähkö enää

Siellä on vähän serpentiiniä lätäkössä

Siellä on hiuksia puiden oksilla

Siellä on sylkeä ja kengännauhoja

Siellä on kaapissa tupakkaa

Siellä on vesisaavi rantasaunassa jossa tuoksuu meri ja lapsi

Siellä on vanhoja suudelmia

Siellä on tutti

Siellä on ollut joku jo pitkään yksin sohvalla

Siellä ei liiku ilma

lauantai 19. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #18: En tiedä mutta onhan

en tiedä oliko stalin vai hitler pahempi
en tiedä mitä isis aikoo seuraavaksi
en tiedä leviääkö kurkkumätä kaikkialle
en tiedä valehtelevatko ministerit enempää
en tiedä onko ilmastonmuutos pysäytettävissä
en tiedä miksi
mutta kun minä tiedän että on muutakin
siis muutakin onnellista kuin romanttiset komediat kukkakimput lahjat kuusen alla matkat onnistunut letti porkkanakakut ystävät rakkaus
onhan
onhan
onhan
onhan tuolla jossain minussa jotain joka elää
onhan se kaikissa
niissäkin joilla ei ole mitään listasta

RUNOJOULUKALENTERI #17: Siellä missä asutaan

 
 
Siellä missä asutaan

torstaina kun pukeuduin kuten aina niin pelkäsin älyttömästi
leikkasin
maalasin vaatteita
etsin lapset kellarista
möhköfantit nuuskivat paikkoja
 
olet ainoa jota suren
älytöntä suren kuten sinä
älä kysy koska en tiedä halaanko sinua huomenna

torstai 17. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #16: Kun ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille

Kun ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille
 
Kaksivuotiaita katoaa koko ajan

Laukaus Pariisissa

Teloitus Kiinassa

Palkkamurha Englannissa

Nälänhätä Afrikassa

Sinä siellä.

Tönäisyjä

Sylkeä

Aseteollisuutta

Verta kävelykadulla

ja irronneita sormia kauppakeskuksissa
 
Mielenosoitus auttamista vastaan Suomessa

Haleja ja pusuja on paljon vähemmän

mitä jos kaikki saisivat niitä

tiistai 15. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #15: Samakuun vanhat suosikit #4

Tänään vuorossa 10-vuotiaan Samakuun yltiöpositiivisia ajatuksia kesäloman viimeisestä viikosta. Voi kun vieläkin osaisi ajatella näin. Muistan muuten  näihin lyriikoihin itse laatimani sävelen vieläkin ulkoa. :-D <3
 
Bloggerin kuvanmuokkausjutuilla on taas jotain mua vastaan, joten kuva näkyy nyt minimaalisena. Sori siitä. Oli pakko tunkee toi "sori siitä", sori siitä.
 

 
 
 
Viimeinen viikko
 
Hiukan masentaa, muttei yhtään liikaa
Pian koulu alkaa, se ei meitä haittaa
Pidetään hauskaa niin pitkään kun on aikaa
Tässä viikossa on varmaan jotain taikaa
 
KERTOSÄE:
Viimeinen viikko,
viimeinen viikko kesästä
Viimeinen viikko,
me eletään se täysillä
Viimeinen viikko,
koht` ei oo enää hellettä
Viimeinen viikko,
huomista ei oo olemassa
 
Valtamereen tahdon tänä kesänä sukeltaa
Ja sen teen, vaikka jalka murtuis uudestaan
En aio tällä viikol` ollenkaan jarruttaa
Meen maaliin asti, mutkat suoraks, kaasu pohjassa
 
KERTOSÄE
 
Jotkut kysyy: "Miten voit olla noin pirtee?"
Ne kertoo: "Mua ahdistaa ja päätä särkee"
Sanon niille, ettei saa,
murehtia ollenkaan,
turhaan tulevaa aikaa
 
KERTOSÄE
 
Viikko viimeinen
Täysillä, ei jarruja
Ei hellettä
Ei aikaa enää
Viikko viimeinen
On taikaa

RUNOJOULUKALENTERI #14: Hattaroita pilvettömällä taivaalla

Hattaroita pilvettömällä taivaalla

Kun tuuli nuolee jäisiä poskia
Kun tähdet hämäävät
Kun ajatukset ovat raikkaita ja niitä on niin paljon että on vaikeaa päättää kenet päästää läpi
Kun luulee voivansa hypätä tähdenlennon kyytiin milloin vain
Ja kun kuitenkin tietää olevansa ihan älyttömän pieni
Kun tahtoo vain rutistaa kaikkia ja kuiskata "me ollaan yhtä"
Kun haluaa kuunnella iisaa ja vesalaa ja passengeria ja luonnon suhinaa ja turhautuu kun ei voi valita kaikkia
Kun itkisi onnesta jos ei tietäisi kyynelten jäätyvän
Kun päättääkin ettei avaruuden tutkiminen ole hyvä juttu
Kun kaikki on hyvin eikä ole kiire
Ja kun se hetki onkin jo ohi
Ja seuraavana iltana istut netissä

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #13: Pelottaa

Pelottaa

Kun avasit oven se narahti
minä säikähdin
kun suljit oven se ei päästänyt ääntäkään
ja se oli hidas
säikähdin vasta nyt
kynttilä jätti pöytään pyöreän kohdan
minä itkin
huuto huusi hetken ilmassa
sitten tuli ihan hiljaista
annoin olla
rakastin sinua
takaraivosi polvellani
vuotava nenäsi
mutta se oli vain hetki
joka jää elämään
mutta menee kyllä ohi
pelottaa kuinka suuri ihminen on niin pieni
ja niin pieni ihminen on niin suuri
pelottaa kuinka haluan sinun unohtuvan vaikka olit sinä
juuri silloin juuri siellä

RUNOJOULUKALENTERI #12: Samakuun vanhat suosikit #3

Hahaa, näppärästi yhdistin kaksi postaus-sarjaa. Tässä siis kymmenenvuotiaan Samakuun angstisia sepustuksia punk-biisin sanoituksen muodossa. :-D <3


MUA ÄRSYTTÄÄ!

Mua ärsyttää, kun rahaa ei oo penniäkään, vaikka pitäis uus huppari ostaa!
Mua ärsyttää, kun koulusta tulee läksyä vaan, vaikka ois parempaakin tekemistä!
Mua ärsyttää, kun lomat on niin lyhyitä, en ehdi maapalloo kiertää, en koskaan!
Mua ärsyttää, kun kevät on taas myöhässä, loskakelit jatkuu varmaan kesälomaan!
Mua ärsyttää, kun karkkipussi tyhjeni jo, vaikka mun piti lauantaihin säästää!
Maailma ei oo täydellinen, eikä tarvii ollakkaan, mut jokin ärsyttävistä jutuista vois korjaantua!
Pliis, mä kerrankin pyydän nätisti, joten: TEHKÄÄ NYT JOTAIN! TEHKÄÄ NYT JOTAIN! TEH-KÄÄ NYT JO-TAAAAIN!

perjantai 11. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #11: Laululyriikka

Tämä on laululyriikka, jonka kirjoitin Sulkasadon Sanat soimaan! -kurssilla valmiiseen melodiaan.



En tajunnut yhtään, että tämä päivä kohdataan
Nyt muistan vaan, että sua ei ole enää
Tiesit sen, olemattomuuden todellisuuden
Ja rakkauden, joka aina satuttaa

Tänään nään, sun käsivarret leikkipuistoissa
Silloin en saa, kerrottua kuinka rakastaa
Pelottaa, että joku päivä hänkin unohtaa
Vaikka lähdetään, kaikki on tärkeää

Kai sä mut näät
Vaikka pilviseltä näyttää
Kai sä lepäät, ja muistat sentään
Pyysit itkemään, sanoit elämä on unelmaa
Mä pelkään, kaikki oli harhaa

Ei me tavata enää, tiedän vaikka väitit toisin
Mut haluun muistaa, miksi käskit minua suuttumaan
Silti rakastaa, on näin kaukaa hirveän vaikeaa
Vaikka silmäsi saan, piirrettyy milloin vaan

Nähdään taas, sinä kuiskasit vaan
Jos kaiken näät, ehkä se on liikaa
Kerroit sen, kuitenkin liian varhain
Anteeks pyydän, huomisesta

Kai sä mut näät
Vaikka pilviseltä näyttää
Kai sä lepäät, ja muistat sentään
Pyysit itkemään, sanoit elämä on unelmaa
Mä pelkään, kaikki oli harhaa
Mä pelkään, kaikki oli harhaa
Mä pelkään, kaikki oli harhaa

torstai 10. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #10: Entä jos

Entä jos


Jos sukeltaa, mutta ei pidätä hengitystään, niin onko se sukeltamista

Jos piirtää kanin, mutta ei sano sen olevan kani, niin onko se silti kani

Jos esittää kysymyksen, johon ei ole vastausta, onko se kysymys

Jos luulee ettei enää ole, mutta on, niin onko

Jos luulee olevansa, muttei ole, niin onko silti

Jos onneton auttaa onnetonta, eikä kumpikaan tule onnellisemmaksi, niin onko siinä järkeä

Jos ei halua rakastaa, mutta rakastaa silti, niin rakastaako

Jos haluaa rakastaa, mutta ei rakasta, niin rakastaako

Jos paitaa ei ikinä käännä väärinpäin, niin mistä tietää onko se oikeinpäin

Jos ei lupaa tulla ajoissa ja tulee myöhässä, niin onko myöhässä

RUNOJOULUKALENTERI #9: Hymyihminen

Hymyihminen
 

Oli syvä itkuinen iltapäivä

kun hymyihminen meinasi hypätä

juhannus tuoksui hiljaa vain hän haistoi sen

ja hän tiesi eskimoiden matkustavan ketterästi

ja hän tiesi että perjantaisin itkeminen voi olla kaunista

ja hän tiesi että sohvalla humisee tuuli kun melkein unohtaa kaiken

ja hän tiesi olevansa sileä sekä rauhallinen sekä hieno sekä onnellinen

ensimmäistä valhetta varten varastettu laskuvarjo hymisi hetken ilman painovoimaa ja irrottautui hymyihmisestä

ja sitten hymyihminen hyppäsi varovasti ettei sattuisi vieläkään

RUNOJOULUKALENTERI #8: Sikso

Anteeksi, olen taas kolme päivää myöhässä. Ei teitä kiinnosta miksi, mutta kerron oman omatuntoni lievittämiseksi, että oikeasti on taas ollut kiireinen viikko.


Pienenä sanoin sinua suttukädeksi

taisin keksiä sen no sinä tiedät kyllä keneltä

klassikotkin olivat käytössä, kakkapäät ja ne tiedäthän

seitsemän vuotiaana heitin sinua kumiankalla nenään

niin että siitä vuosi verta

se taisi olla viimeinen kerta kun sain sinut vuotamaan

muuta kuin kyyneliä

nykyään haukun sinua kusipääksi

petturiksi lintsariksi kelvottomaksi

nykyään en keksi mitään muuta

koska olet oikeasti niin hyvä tyyppi

se on vähän harmi

koska joskus niin kovasti haluaisin lyödä sinua

sanoilla päähän yhtä kovasti kuin sillä kakkapäällä pienenä

ja kumiankalla

jonka heitosta tunsin pahinta oloa ikinä

kun olit vauva huusin lääkärille joka vei sinut pois

suojelin sinua, minun siksoni, pahoilta

lääkärithän ovat pahoja

annoit minulle kumilenkkisormuksen viime viikolla

en tiedä sen hienompaa nimeä

se ärsyttää vähän

se purkautuu

se on värikäs

se on ainutlaatuinen

se on hassu ja ikimuistoinen

ei yhtään minun tyyliäni

mutta se muistuttaa sinusta

sillä sinä olet niitä kaikkia

et yhtään minun tyyliseni

sikso, se sormus on rakas

joskus sinä itket sydänsuruja

et musavideo – itkua

vaan rumaa itkua

räkäistä ja suolaista

kyyneleitä jotka tahmivat sinun onnettomat kasvosi

silloin tahdon hymyillä

koska minä tiesin

ja koska olet jälleen minun

ja hetkeen kukaan ei voi rikkoa sinua yhtä ikävästi

mutta tahdon myös itkeä

koska sinäkin itket

tahdon silloin myös

antaa sinun pyyhkiä ne tahmaräkäsuolat

minun paitaani

mutta varoitathan jos sellaista on luvassa

etten pukeudu parhaimpaan leninkiini

sikso

joku päivä joudut ehkä itkemään sitä samaa itkua

ilman minua

tai ehkä minun takiani

tai sitten minä joudun vuodattamaan

niitä maailman kivuliaimpia kyyneliä

mutta jos sinä joudut

muista silloin

minä inhosin sinua silloin tällöin

vain koska olet niin rakas

että sait minut suolatahmaamaan maailmaa

kerta toisensa jälkeen

hyvästä ja pahasta

enkä tullut koskaan ikinä suolatahmaamaan

kenenkään muun takia yhtä paljon

senkin suttukäsi kakkapää

sikso



maanantai 7. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #7: Sinä

Sinä

Uskoitko
kun olit nähnyt jääkarhuja
Pussasitko
riehumisen jälkeen
Osasitko
koulun käytyäsi
Rakastitko
vaikka kiellettiin

Tiedäthän
ettei Kalliossakaan näe tähtiä
Tiedäthän
pilvienkin liikkuvan tarpeeksi kovaa puhallettaessa
Tiedäthän
myös unelmien toteutuvan joskus
Tiedäthän
liikennevalojen toimivan paristoilla
Tiedäthän
miltä tuoksuu kuun valo auringossa


Tunsitko
kynnet olkapäilläsi
Unohditko
sen mitä piti muistaa
Kerroitko
salaisuuden salaisuudesta
Itkitkö
kiviä silmistäsi

Arvaa miksi kysyn

RUNOJOULUKALENTERI #6: Ennen kuin nyt

Itsenäisyyspäivä (eli ruotsin koe) vei mukanaan ja siksi kuudes luukku avautuu näin päivän myöhässä.




Ennen kuin nyt

Minä surffaan Pohjoisnavalla
katselen lentokoneita
puhelimessa raikuu joku

kräääääääääääääääääääk

se oli silloin
kun kirpeä salama hyväili kasvojani
kun kosketit minua
kun unelmat eivät olleet tuulen varassa
kun minä osasin itkeä myös yksin
nykyään vain

kräääääääääääääääääääääääääääk

kävelen avojaloin talvella mukulakivikadulla
eikä palele
mansikkajugurtti ja murot odottavat lautasella
nielen
päiväkodissa olisi töitä
kaiken
Viktorian salaisuus ja esanssinen pilvi
kaikki ympäroi kaikkea
hetkeksi unohdan
en voi uida kaukaisuuden yli

lauantai 5. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #5: Mitä ikinä teetkin

Ei kaikki lopu ikinä
Ei se mene niin että tulet ja menet 
niin kuin joulupukki joka vierailisi vain yhtenä jouluna
Koska sinun solusi ovat sinun äidilläsi, sisaruksillasi, sinun lapsillasi
ja heidän solunsa jossakin toisessa
ja ne jatkavat ja jatkavat elämäänsä
ja vaikka sinulla ei olisi ketään, on kuitenkin
Koska sinun äitisikin on tuotettu ja äitisi tuottajan tuottaja on myös tuotettu
joten on mahdotonta ettei jossain olisi jonkun näiden tuottajien kauimmaista sukulaista
joka on sinua tai jota sinä olet

Ja mikäli et olisi juuri tämä sinä, eli osa äitiäsi ja isääsi, 
tuhkasi tai ruumiisi päätyisi maahan erilaisena
ja silloin maa tulisi olemaan erilainen
kuin se nyt sinun kuoltuasi tulee olemaan

Entä sitten ajatuksesi, tai pelkkä olemisesi
Ne ovat muissa, tuntemattomissa ja tutuissa
Se hetki kun nojasit liikennemerkkiin k-marketin edessä ja tervehdit sitä mummoa
se hetki on osa sen mummon elämää
ilman sinua mummon elämä olisi erilainen
sillä sillä hetkellä kun mummo olisi kävellyt siitä
sinä et olisi nojaillut siinä
ja silloin se hetki olisi ollut erilainen
ja sen mummon elämä olisi ollut erilainen
ja jos sitä mummoa ei olisi ollut,
sinunkin elämäsi olisi ollut erilainen

Vaikka kukaan ei tiedä miksi on mitään sen sijaan että mitään ei olisi,
eikö elämä olekin jännittävää
Minä kirjoitin tämän jotta tietäisit, että muutat maailmaa ja olet tärkeä
mitä ikinä teetkin, tai olet tekemättä
ja vaikka et tuottaisi jälkeläisiä
sinun ansioistasi monella muullakin
joita ei vielä ole
tulee olemaan jännittävää
mitä ikinä teetkin, tai olet tekemättä 
Eikä siitä elämästä ainakaan haittaa ole
jos kaikki loppuu kuitenkin
vaikka ei lopu
mitä ikinä teetkin, tai olet tekemättä

perjantai 4. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #4: Juhla

Juhla

Kuorossa piti laulaa korkealta
kyllä minä niin teinkin
Käskyt kimpoilivat kapelimestarin kuivien huulien välistä
kun ne maalasivat ilmaan ympyröitä
Tytöillä oli poskipunaa
Äiti oli antanut mustan pienen harjan
hiplata silmähiuksiani
Ja kaikki näytti sumuiselta
kun ripsivärit karisivat iiriksilleni
minua itketti
Naapuritkin olivat kuulema siellä
vaikka en tuntenut heitä
koskaan
oikeasti
Rummut pärisivät inhottavasti ja se sattui
Joku kietoi käsivarret joihin oli liiskattu heikkouden merkkejä
minun hartioilleni
ja sanoi jotain kaunista
ja minä päätin tehdä samoin
En minä ikinä ajatellut sen olevan

eivätkä niin tehneet muutkaan

torstai 3. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #3: Ainoa

Hah, tämän sitten julkaisin vahingossa muutaman minuutin ajaksi jo eilen. Ei ihan vieläkään ole hallussa tämä Blogger.

Ainoa

 
Sata loikkaa kadotti kevään

kun varastit tärykalvoni onnellisen huurteen

ehkä huusit tai juoksit niin kovaa että siitä kuului ääni

en minä muista

käperryin hiuksiini

kun sinä tanssahtelit uimahallin keskellä

sinne myrskylyhty toi keveyttä

laulussa laulettiin olkinaisesta

ainoa asia jota minä tiesin sinun pelkäävän

jossain kuoren alla

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #2: Likka

Likka


Olin ruma. ”Ällö likka”, sanottiin.
Olin kaunis. ”Huora likka”, sanottiin.
Meikkasin. ”Tyhjäpää likka”, sanottiin.
En meikkannut. ”Kilari likka”, sanottiin.
Olin fiksu. ”Ärsyttävä likka”, sanottiin.
Olin tyhmä. ”Saamaton likka”, sanottiin.
Kävin töissä. ”Kotiin likka”, sanottiin.
En käynyt töissä. ”Töihin likka”, sanottiin.
Menin naimisiin. ”Siipeilija likka”, sanottiin.
En mennyt naimisiin. ”Kelvoton likka”, sanottiin.
Olin äiti. ”Laiska likka”, sanottiin.
En ollut äiti. ”Vastuuton likka”, sanottiin.
Olin pitkähiuksinen. ”Turhamainen likka”, sanottiin.
Olin lyhythiuksinen. ”Poika likka”, sanottiin.
Kommentoin netissä. ”Raivohullu likka”, sanottiin.
Olin vaiti netissä. ”Ylimielinen likka”, sanottiin.
Ajoin autoa. ”Kortti pois likka”, sanottiin.
En ajanut autoa. ”Aja likka”, sanottiin.
Leivoin pullaa. ”Läski likka”, sanottiin.
En leiponut pullaa. ”Epäkohtelias likka”, sanottiin.

Olin mies. ”Likka”, sanottiin.

tiistai 1. joulukuuta 2015

RUNOJOULUKALENTERI #1: Me metsässä

Luulin osanneeni ajastaa postauksen, mutta ilmeisesti yliarvioin taitoni. Tässä siis runojoulukalenterin ensimmäinen luukku. Toinen aukeaa myöhemmin tänään. 

Me metsässä

Lintu laulaa lirauttaa
kun lammen pinta liplattaa rämisten
Huominen ei unohda tulevaa
hymähdät huokaiset tottuneesti
kun rääyn tärykalvosi juuressa heviä
Korvia kutittaa koppakuoriainen
joka ei tee mitään muuta kuin lepää
kovasti ankarasti
Sanot sen olevan sydämetöntä
nipistän sinua poskesta
ja suhautan ohitsesi läheiseen mäntyyn
Keltaiset hampaasi kimaltavat
pohjantähden spotatessa valokeilansa niihin
Eihän tämä voi olla sitä mistä lauletaan
koska kaikilla kerroilla käyttäydyn kahjosti
aina kun me tavataan

vaikka sinä vain hymäilet

maanantai 30. marraskuuta 2015

Lista erolapsille ja 10388 kiitosta

Blogillani on nyt yli 10 000 sivunkatselua, 72 postausta (tämä mukaan lukien), 21 lukijaa (yksi heistä ilmeisesti yksityinen) sekä 297 kommenttia. Kiitos niistä 10 388 kertaa! Rakastan teitä kaikkia vihaajia ja sielunsiskoja, miljoona pusua jokaiselle! 1.12. blogi juhlii myös puolitoistavuotispäiväänsä!

Kiitokseksi näistä luvuista päätin kirjoittaa teille aiheesta, jota en ole uskaltanut monestakaan syystä vielä avata. Enkä oikeastaan osannutkaan. Nyt, kun vanhempieni erosta kulunut jo yli vuosi, päätin vihdoin tehdä sen: listan erolapsille.


Ja miksikö tein tämän? Koska tiedän, että vanhempien ero on monelle lapselle rankka elämänmuutos ja haluan kertoa heille, etteivät he ole yksin ajatustensa kanssa. Parhaassa tapauksessa muutamat eroavat tai eronneet vanhemmatkin kokevat tämän postauksen hyödylliseksi.

Tätä tekstiä varten olen koonnut kokemuksia muilta kohtalontovereilta, tutkinut tilastoja sekä tutkimuksia ja selaillut aiheeseen liittyen keskustelupalstoja. Läheskään kaikki kohdat eivät siis päde minun tilanteessani.


Erolapsi, tässä 10 asiaa, jotka sinun kuuluu muistaa.


1. Vanhemmillekin tilanne on uusi.

Olivat he (käytän vanhemmista tässä postauksessa myös sanaa eroajat) astronautteja, kaupankassoja, sihteereitä, työttömiä, opiskelijoita tai perheterapeutteja, eroajille tilanne on aivan yhtä uusi kuin sinullekin. He eivät tiedä kuinka suhtautua omiin, lapsen, ex-puolison tai kenenkään muunkaan tunteisiin, ja jos he luulevat tietävänsä, he ovat totaalisen väärässä.


Siltikään sinun ei tarvitse hyvitellä mitään tai lohduttaa vanhempiasi, vaikka jälkimmäisen kohdan saat toki tehdä, mikäli koet sen luontevaksi.


2. Ero ei ole sinun vikasi.

Klisee, ja yksi tärkeimmistä asioista, joka sinun tulisi tietää. Sen sijaan, että eroajat syyttäisivät erosta sinua, he pohtivat, oletko elämäsi aikana joutunut kärsimään enemmän ennen sitä vai sen jälkeen. Oikeasti, ero ei johdu sinusta, vaikka joku niin sinulle yrittäisikin uskotella. Vaikka se uskottelija olisi eroaja itse. Sellaisiakin tapauksia nimittäin on ihan liikaa.


3. Sinä olet oikeassa.

On paljon asioita, joita et ymmärrä. Ero saattaa suututtaa, ilahduttaa, hämmentää. Kaikki ajatuksesi ovat hyväksyttyjä ja oikeita, etkä ole yksin niiden kanssa. Omia tunteitaan ei saa yrittää tukahduttaa, sillä se voi olla sinulle hyvinkin haitallista. Niistä on myös tärkeää puhua. Valitse siihen hyvä kuuntelija; paras kaveri, koulun terveydenoitaja, isoäiti tai vaikka sisko.


4.  Kaikki järjestyy.

Ihan oikeasti, alkuajat (jotka saattavat kestää viikon tai useita vuosia), tuntuvat maailman lopulta. Tämä saattaa kuulostaa ärsyttävältä, mutta minun kohdallani paras keino sopeutua tähän suureen elämän muutokseen oli jatkaa arkea. Kun vanhempani ilmoittivat erosta, oli yläkouluni juuri alkanut ja uudet kaveripiirit muodostumassa. Ero veti nurkkaan itkemään monena iltana, mutta lopulta kaikki muuttui normaaliksi elämäksi ja olin taas yhtä onnellinen kuin ennenkin. Kaikki järjestyy – aina. Et ehkä nyt usko minua, mutta myöhemmin ymmärrät mitä tarkoitan.


5. Saat olla itsekäs.

Sinulla on oikeus sanoa mielipiteesi sinun elämääsi koskeviin muutoksiin. Kannattaa uskaltaa mainita, mikä asumisjärjestely olisi sinulle mielekkäin ja pitää kynsin hampain kiinni oikeuksistasi. Sinä ja mahdolliset sisaruksesi olette kuitenkin loppupeleissä ne, joihin ero eniten vaikuttaa. Jos et uskalla puhua joistakin asioista eroajille, juttele jollekulle luotettavalle aikuiselle.


6. Ihmiset eivät tarkoita pahaa.

"Miten sä voit olla noin reipas?", "Mä en kestäis, jos mun vanhemmat eroais!" sekä "En voi kuvitella, että sun vanhemmat on joskus olleet yhdessä!" ovat repliikkejä, joita kuulen usein läheisiltäni. Kaikki nuo kommentit ovat hyväntahtoisia, mutta ajattelemattomia. Aivan kuten eroajat, hekään eivät tiedä kuinka suhtautua tilanteeseen. Jotkut ihmiset saattavat käyttäytyä sinua kohtaan eri tavalla kuin ennen. Usein säälien tai vaivautuneesti erosta mainitsemista vältellen. Yleensä tällaisessä tapauksessa on parasta sanoa, mitä ajattelet tilanteesta, onko teemasta vitsailu hyväksyttävää ja haluatko puhua siitä vai et. Ne ovat niitä asioita, joita he haluaisivat sinulta kysyä.


Pienille lapsillekin kannattaa selittää, mistä erossa on kyse ja onko ok huomautella asiasta. Sitä sinun ei tarvitse tehdä sitä itse, jos et välttämättä halua. Se on heidän vanhempiensa tehtävä.


Joka tapauksessa, yleensä ihmiset tarkoittavat vain hyvää. Kannattaa sanoa suoraan, mutta kohteliaasti, mitä mieltä heidän käytöksestään olet.

7. Sinun ei tarvitse valita puolia.

Myöskin hyvin yleinen ja yksi lapselle haitallisimmista tilanteista. Eroajat saattavat riidellessään kysyä sinulta, kumpi on oikeassa. Sinun ei kannata vastata. Riita on vanhempien välinen, joten sinun ei tarvitse osallistua siihen. Jos taas olet toisen eroajan kanssa samaa mieltä jostakin asiasta, se ei tarkoita sitä, että olet "hänen puolellaan".


On myös tapauksia, joissa molemmat vanhemmat vaativat lapselta eri asioita. Esimerkiksi kaverisuhteesi tai tulevaisuuden suunnitelmasi voivat kerätä eroajilta kahdenlaisia mielipiteitä. Silloin suosittelen sinua käyttämään omia aivojasi, välittämättä vanhempiesi vaatimuksista.


Kun vanhempani erosivat, sanoin heille ensimmäisenä, että en sitten halua valita teidän välillänne, esimerkiksi kumman kanssa vietän joulun. (Toisaalta, jos haluat valita, sinulla on siihen oikeus. Katso kohta 5.) Onnekseni he sisäistivät pyyntöni, eikä minun ole siten tarvinnut tehdä sellaisia päätöksiä. Minun vanhempani ovat tässä suhteessa fiksumpia, kuin monet muut. Kiitos siitä!

8. Sinua rakastetaan vähintään yhtä paljon kuin ennenkin.


Vanhempasi erosivat todennäköisesti sen takia, että he eivät rakastaneet toisiaan. Eivät siksi, etteivät he rakastaisi sinua. Sinä olet heille tärkeintä, mitä heillä on, vaikka se olisi silloin tällöin vaikeaa uskoa.


9. Sinun ei tarvitse olla reipas ja ymmärtää.

Jossakin vaiheessa sinä saatat suuttua vanhemmillesi eron takia. Jos suututtaa, suutu!


Jossakin vaiheessa sinua saattaa harmittaa niin kovasti, että mikään ei huvita. Jos harmittaa, harmittele!

Jossakin vaiheessa sinun vanhempasi toivottavasti kysyvät, miten voit. Vastaa silloin rehellisesti. Jos erossa joku asia ärsyttää, kerro se. Vaikka vanhempasi eivät pystyisikään tekemään asialle mitään, ainakin he ymmärtävät miltä sinusta tuntuu. Myös ystävien täytyy tajuta, miksi et ole juhlatuulella.

10. Sinun ei tarvitse toimia sovittelijana eikä viestinviejänä.

Aikuisten ihmisten täytyy pystyä hoitamaan asiansa itse. Jos eroajat eivät ole esimerkiksi puheväleissä, se on heidän ongelmansa. Sinun ei tarvitse toimia viestinviejänä tai yrittää sovitella heidän riitojaan.


11. Perheesi ei ole kummallinen.

Nykyään ydinperheet ovat harvinaisempia kuin eronneet sellaiset. Jos avioliitto ei toimi, se ei toimi. Salaa saatat toivoa, että perheesi olisi taas samanlainen kuin ennen. Sekään ei ole outoa. Tässä asiassa sinun kuitenkin täytyy luottaa vanhempiisi. Yleensä ero on pitkään harkittu, välttämätön ja kipeä päätös. Monet eronneet vanhemmat kokevat itsensä epäonnistujiksi. Sitä he eivät tosiaankaan ole, päinvastoin. He ovat rohkeita ja vahvoja, sillä uskaltavat päästää irti vanhasta. Minä uskon, että sanonta "kun vanhemmat ovat onnellisia, lapsikin on" pitää pitkälti paikkansa. Uskotko sinä?


*******************************************************************************

Mitä muuta erolapsien täytyisi kuulla? Oletko eri mieltä jostakin kohdasta vai komppaatko minua täysin? Millainen perhe sinulla on? Kaikki erolapset, eroajat ja ydinperheeläiset, jatketaan keskustelua kommenttiboxissa. Myös meili on tervetullutta (
samakuu@gmail.com)! :-) <3

ps. Äiti ja iskä, minä rakastan teitä ihan kamalasti! Moniin listan kohtiin lainasin teidän sanomisianne, tarkoitan siis niitä positiivisia juttuja. Te olette osanneet kaikesta huolimatta käyttäytyä aikuismaisesti ja kuunnella meidän lasten toiveita. Minulla ja Ainolla on ihan epäreilun hyvät lähtökohdat elämään. <3

pps. Käykää kurkkaamassa mun mutsin ihka uusi blogi!

ppps. Huomenna täällä aukeaa runojoulukalenterin ensimmäinen luukku!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Runojoulukalenteri ja muuta jännää

1.12. (eli blogin puolitoistavuotispäivänä) aukeaa blogilla ensimmäinen runojoulukalenterin luukku! Ennen sitä, huomenna, saatte lukea täältä jotain ihan muuta. Molemmat nämä kiitoksena kymppitonnista... Olette parhaita!

Olkaa kuulolla, jos kiinnostaa! :-) <3


maanantai 16. marraskuuta 2015

1

Mun NaNoWriMo:lle kävi köpelösti. Kuulette siitä varmaankin lisää uusimassa Curly-lehdessä, jonka sen ilmestyttyä linkkaan myös tänne. Joka tapauksessa, tässä romaanini (?) alkua. Näin jälkeen päin luettuna tämä tekstin pätkä kuulostaa ehkä liian teatraaliselta ja dramaattselta, vai mitä mieltä olette? Palautetta on muutenkin aina kiva kuulla! :-) <3 

1

”Näin painajaista, että muutin, tai siis me muutimme...” Riina aloitti.
Tom painoi refleksin omaisesti kämmenensä naisen huulille. ”Älä sano sitä. Se oli vain uni. Me pysymme täällä.”
”Tiedän.”
Tom katsahti nahkaista reppua Riinan selässä. ”Saitko tänään yhtään?”
Riina pudisti päätään.
”Eikö yhtään?”
”Vain kaksi.”
”On sekin jotain. Stina saa kokonaisen.”
”Kuule Tom...”
”Mä tiedän, älä sano niin. On meillä enemmän kuin useimilla.”
”Ei kaikkea voi kieltää, tämä täytyy sanoa ääneen. Me näämme nälkää, olemme köyhiä. Tilanne huononee koko ajan. Tom-”
”Lopeta Riina! Mitä hyötyä tuosta on?” Tom kivahti, kääntyi tuskastuneena ympäri ja kohtasi pienet oven takaa kurkkivat silmät. Tom vilkaisi Riinaa huolestuneena. Ei kai lapsi ollut kuullut kaikkea.
”Stina”, Tom huokaisi ja ryntäsi tytön luo. Riinakin kyykistyi heidän viereensä ja kietoi kätensä lapsen ympärille.
Stina pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan ja nyyhkäsi: ”Ollaanko me köyhiä?”
Tom puristi Stinan kättä nyrkkiinsä.
Riina vastasi: ”Ollaan.”
”Riina!” Tom tuhahti.
”Tom, se täytyy sanoa.”
”Ei tarvitse! Me emme ole köyhiä!” Tom puuskahti, irrotti kätensä lapsen nyrkin ympäriltä ja marssi talliin korkean kynnyksen yli avoimesta ovesta.
Stina nyyhkäisi ja painoi päänsä Riinan olalle.
”Stina, kultaseni”, Riina sanoi.
Stina kohotti itkuista katsettaan.
”Kaikki on hyvin”, Riina vakuutti.
”Maire sanoo, että köyhät on sairaita”, Stina väitti.
”Ei me olla, rakas. Mutta älä silti kerro tästä kenellekään. Edes Mairelle”, Riina pyysi.
”Miksi?” Stina kuiskasi.
”Koska jotkut ihmiset luulevat köyhien olevan tyhmiä. Vaikka emme me ole”, Riina vastasi. ”Voit ottaa korista yhden sämpylän.”
”Ai kokonaisen?” Stinan kasvoille palasi hymy.
Riina naurahti: ”Ihan kokonaisen. Mutta ei kannata syödä kaikkea kerralla.”
Stina juoksi repulle ja kaivoi rapisevasta paperipussista pyöreän, tuoreen kokojyväsämpylän, jonka päällä auringonkukansiemenet odottelivat retkeä mahalaukkuun. Stina näki niiden supisevan hermostuneena keskenään. ”Älkää pelätkö. Syön teidän varovasti”, Stiina supatti siemenille Riinan täyttäessä iän ikuisia asiakirjojaan.
”Riina...” Stina aloitti. ”Miksi jotkut ihmiset luulevat niin?”
”Ai miten?” Riina kysyi nostamatta katsettaan papereista.
Stina oli hetken hiljaa. Taas piti selittää. ”Miksi jotkut ihmiset luulevat köyhien olevan tyhmiä?”
”Koska he eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa. Oikeasti kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, eikä tyhmyys riipu rahatilanteesta”, Riina selitti. ”Mutta tälläisten ihmisten vanhemmat eivät ole kertoneet sitä heille, kultaseni.”
Stina haukkasi palasen sämpylästään. Siemenet pomppivat hänen kielellään ja hän yritti niellä ne mahdollisimman vähillä puraisuilla. Ettei niihin sattuisi.
”Oletko sinä minun vanhempani?” Stina kysyi.
Riina katsoi tytön sinivihreitä, rehellisiä silmiä. Hän näki niissä parhaan ystävänsä. Hän liiskasi kyyneleen kämmensyrjällään, ennen kuin Stina ehti huomata sitä. Lapsi oli vielä niin viaton.
”Olen. Ja Tom on myös.”
”Mikä äiti sitten on?” Stina ihmetteli.
”Stina, äitisi ei enää palaa”, Riina totesi surullisena.
”Maire väitti, että mun äiti on kuollut”, Stina kertoi. Hänen leukansa kiertyi pienille rypyille ja nenää kirveli. ”Eihän se oo?”
Riina nosti tytön syliinsä pöydän ääreen ja puristi häntä lujasti itseään vasten.
”Äidilläsi on hyvä olla, kultaseni”, hän purskahti.
”Eihän se oo kuollut?” Stina itkumongersi epätoivoisena. Hän tarttui kiinni Riinan takin selkämyksestä otteella, joka kertoi ettei ikinä aikoisi päästä irti. Tuuli puhalsi lomakkeet erivärisistä vaahteranlehdistä peittyneelle nurmikolle. Ne levisivät pitkin pihaa, melkein kuin ajatellen ”Nyt se ei huomaa, mennään!”. Hetkeen Riina ei kyennyt vastaamaan lapsen kysymykseen. Siinä he kaksi vain kuuntelivat luontoa ja itkivät. Sylikkäin.
Kunnes vihdoin hän sanoi: ”On.”
Stinasta tuntui, kuin joku olisi iskenyt nyrkin hänen rintalastansa läpi ja peittänyt suun vahvalla kammenellä. Hän puristi Riinan takista entistäkin kovempaa ja itki äänettömästi. Riina liu`utti sormiaan Stinan ohuiden hiusten välissä ja painoi tytön otsaa hellästi omia ohimoitaan vasten. Silloin he hengittivät yhdessä kyynelistä sumentunutta ilmaa. Oli harmillista, ettei Riina voinut väittää pysyvänsä tytön luona ikuisuuksia. Heidät saatettaisiin erottaa jo huomenna.