torstai 24. heinäkuuta 2014

Ei mitään normi tekstiä tälle blogille, mutta tekstiä kumminkin

On varmaan vihdoin aika väkerellä kasaan se kuvapostaus, jonka teille lupasin. Halusittepa sitä tai ette. :D
Eli kuvat ovat siis otettu Riikasta, jossa vietin viime viikolla viisi päivää. En nyt kirjoita teille mitään sen kummempaa, kirjoittelen sitten kuvien alle missä ne on otettu, mitä me me siellä teimme ja niin edespäin. Hyvät naiset ja herrat, tervetuloa matkalle Latvian pääkaupunkiin, Riikaan!

Kun saavuimme Riikaan, suuntasimme ensimmäisenä vanhaan kaupunkkin ja Felicita-ravintolaan, jossa tilasimme pasta-annokset.
                                               
                                                             
                                                                  Pietarin kirkko, jonka tornista seuraavat kuvat:


Tornista näki koko Riikan. Se oli mahtavaa! Alemassa kuvassa nuo neljä vierekkäin olevaa rakennusta ovat kauppahallit. Ja hei, annanpa sinulle tehtävän: BONGAA JUNARATA! :D

Banaanipirtelo, päällä kermavaahtoa ja           Creme brulee, jossa päällä marjoja.           Kaakao, jossa päällä jäätelöä.
                          kirsikka. Nam!                                 Ei kovin hyvin valmistettu....                                Supernam!


           
                                        Kivipossu ja joku taideteos                                Pari ravintolaa vanhasta kaupungista

Vapauden patsas, joka rakennettiin vapaustaistelussa mehtyneiden muistoksi. Nykyään sitä pidetään Latvian valtion, Latvian kansan yhtenäisyyden, itsenäisyyden ja vapauden symbolina. Vapauden patsaan eteen tuodaan usein kukkia, joka on kunnioittava ele.
Riika on valittu tämän vuoden kulttuuripääkaupungiksi ja ehkä siksi tälläkin aukiolla esitettiin oopperaa valkokankaalta. Ja Riikalaiset selvästikin rakastavat kukkia, niitä on joka puolella! Se on niin kaunista. :)

Rakkauden lukkoja sillan kaiteessa ihanassa puistossa. Joka tietenkin pullollaan kauniita kukkaistutksia ja jonka vierellä virtaa romanttinen joki, jolle voi lähteä överi kalliille jokilaiva-ajelulle.
Ruutitorni (Jos haluat tietää lisää Ruutitornista, Stalinin hampaasta ja muista Riika nähtävyyksistä kilkkaa TÄSTÄ.)

             Stalinin hammas. (Tietoa linkista Ruutitornin alla.)               Meidän hotellin valomainos ja kirkko.                    
Kyllähän te tiedätte, mitä näissä kuvissa on! No ihan perus katumaisemaa. :D
Tosi hyvää tonnikalapitsaa, herkullisia takeaway nuudeleita (oudon makuista mustikkamehua) ja maailman paras hampurilainen street-burgerista. Ja ihan liioittelematta maailman paras. Kai sen jo näkee! Ja myös tosi halpa! :)

Ja sitten kuva perinteisestä Latvialaisesta ravintolasta, jossa maksat vain siitä mitä syöt ja jossa saat vuoden pahimmat ähkyt! Se on nimeltään.... Lido!

Ihan tosi, jos matkustatte Riikaan on kaksi ruokapaikkaa, jossa teidän on pakko käydä ja ne ovat Lido sekä Streer-burger. Mun annos on tuo jossa on juomana vesipullo, pääruokana lohivarras ja perunamuusia (tavallista ja taivaallista), jälkiruokana smoothie ja salaatin korvasin hedelmäkipolla.

Loppuun vielä kuvat, jotka on vaan ihan pakko julkaista ja sitten on aika hyvästellä Riika ja jäädä odottelemaan seuraavaa postausta, joka toivottavasti liittyy tämän blogin pääaiheeseen: kirjoittamiseen! :)

Kuuluisa kissatalo, jota etsittiin koko päivä (enkä tajua miten me oltiin niin tyhmiä, ettei löydetty sitä), ja johon liittyy hauska tarina, jonka voit lukea vaikka TÄÄLTÄ.
Jurmalan 32, 8 kilometriä pitkältä hiekkarannalta.
Ja vielä tori, josta löytää mitä vain Felixin Herkkukurkuista karvalakkeihin, ja josta äitin osti eurolla nahkaisen pienen käsilaukun. ÄLKÄÄ ALIARVIOIKO KÄSILAUKUN TÄRKEYTTÄ ULKOMAILLA, MUN ÄIDILTÄ VARASTETTIIN ROOMASSA LOMPAKKO REPUSTA!

Nyt on aika sanoa hei heit ja kiittää sinua siitä, että jaksoit lukea megapitkän kuvapostaukseni loppuun saakka! Aurinkoisia kesäpäiviä jokaiselle!

Ps. Nyt äkkiä kommentoimaan!
KLiitealuEsikatsel

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Riikassa (torstai ja perjantai)

Anteeksi kauheasti, kun en ehtinytkään torstaina - enkä eilenkään - postailemaan vaikka lupasin, mutta tässäpä tekstiä molempien päivien edestä. Ne, jotka lukivat minun viime postaukseni, luultavasti arvaavatkin, missä minä nyt kirjoittelen. Nimittäin Latviasta, Riikasta, Hanza-hotellin ikkunalaudalta, jonka varasin kirjoituspaikakseni heti kun tutustuin tähän huoneeseen. Lyhyt lentomatka pienessä lentokoneessa sujui mukavasti hörpien yllättävän hyvää kaakaota (johon äitini rakastui) ja mussuttaen suklaata ja eväskeksiä, vaikkakin lentokammoinen pikkusiskoni aluksi hermoilikin.
Ensi vaikutelma Riikasta oli mukava: en ole koskaan nähnyt yhtä vihreää aluetta ihan lentokenttämme vieressä! Bongasimme/taxi-kuskimme kertoi meille myös tuttuja suomalaisia yrityksiä ja merkkejä, jotka ovat myös Latviassa tunnettuja, esimerkiksi Seppälä, Prisma, K-Rauta, Hartwall, Fazer, Hesburger ja Stockman. 

Torstaina lentomme Riikan melko pikkuruiselle lentokentälle laskeutui noin kello 14. Veimme pikaisesti tavaramme hotellihuoneeseemme ja sen jälkeen suuntasimme Vanhaan kaupunkiin. Matkalla eksyimme torille, josta äitini löysi eurolla pienen nahkalaukun. Vanhassa kaupungissa menimme ensimmäisenä syömään italialaiseen Felicita-ravintolaan, jossa tilasimme kaikki jonkinlaiset pasta-annokset. Ravintola oli hienompi kuin aluksi luulimme, mutta vaikka toisin pelkäsimme, ei juomista ja annoksista kertynytkään hintaa kuin 53 euroa. Vaikka, onhan sekin aika paljon rahaa. Jälkiruoaksi ostimme paikalliselta Exelence -jäätelökioskilta jäätelöt. Sen jälkeen suuntasimme 123 metrin korkeuteen Pietarin kirkontorniin, josta oli huikeat näkymät koko Riikaan. Pietarinkirkon alapuolella oli Double Coffee niminen kahvila, jossa kävimme juomassa kaakaot jäätelön kera. Nam! Käveliksimme aikamme Vanhassa kaupungissa ja sen jälkeen löysimme itsemme jostain puistosta, jossa oli ihania kukkaistutuksia, ja siellä mäytettiin suurelta TV-ruudulta jotain ooppera-näytelmää. Kävimme vielä puistossa kukkulalla ja sen jälkeen lähdimme jo vaeltamaan hotelliamme kohti. Ostin vielä matkanvarrelta Marimekon laukkuuni ihana "Hug me" -pinssin ja sen jälkeen oli aika vaipua unten maille.

Eilinen päivä menikin Jurmalassa 32, 8 kilometriä pitkällä hiekkarannalla ja Akvapark -vesipuistossa. En nyt ehdi kirjoittelemaan sen enempää, sillä aurinko paistaa ja olemme lähdössä markkinoille. Tavataan ensi kerralla kuvapostauksen merkeissä! :)

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kaunista lomailua

Moikka taas!

Täällä blogin puolella on ollut viikon ajan vähän hiljaista, ja se on johtunut vain ja ainoastaan siitä, että viime viikko meni reissun päällä. Ja niin on mennyt tämä viikkokin, mutta tällä kertaa ajattelin myös postailla, jos wifi löytyy. (Jep, koneessani ei ole sim-kortin paikkaa, joten se toimii ainoastaan wifillä.) Tiistai aamuna suuntaimme Kuopioon, jossa kävimme kampaajalla ja sieltä sitten matkustettiin serkkujen luo Lahteen, josta nyt kirjoittelen. Huomen aamuna suuntaamme Helsinkiin, josta lähtee lento Riikaan. Ja ajattelin, että jos meidän hotellissamme on nettiyhteys (ja saan sen toimimaan), voisin postailla, vaikka joka ilta (tiistaihin asti), vaikka tämä ei mikään lifestyleblogi olekkaan. Joten odotelkaa vaan torstaita! ;)

Oli minulla muutakin. Minä olen nimittäin aina ajatellut, että en niinkään  välitä ulkonäöstäni, mutta kun kampaaja leikkasi minulle vähän erilaisen tukan kuin olin ajatellut, se kyllä harmitti. Eikä ihan vähän. Mutta kai tähän sitten tottuu aikanaan. Mutta on se kyllä aika hassua, että ihmisille ulkonäkö on niin tärkeä asia. Eihän muut eläinlajit välitä siitä juuri ollenkaan. Toisaalta, ihmiset tuovat usein pukeutumisella esille omaa tyyliiän ja se on sinänsä ihan hyvä juttu. Toisaalta, ulkonäkö on myös yleinen kiusaamis syy. Ja se se vasta onkin typerää! Jos toisella on väärän värinen paita, niin se on muka hyväkin syy haukkumiseen tai syrjimiseen. Hei haloo! Mitä se ketään haittaa, jos Minna ei ole kammannut aamulla hiuksiaan tai Saaralla on liian isot housut? Mutta nyt minä vaikenen. 

Kirjoittelemisiin! :)

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Kesäpäiviä ja avunhuuto

Moikka!

Onko teillä ollut hauska kesä? Mulla on ollut, vaikka tuntuukin, että nyt se kesä vasta alkaa. Nämä kelit on nimittäin ainakin meillä päin olleet ennemminkin miinuksen kuin plussan puolella. Hauskan tästä kesästä on tehnyt muun muassa tämä blogi ja ylipäätään kirjoittaminen ja mahtavat kirjat, joita en aiemmin, syystä tai toisesta ole lukenut. (Jos sulla ei oo tekemistä niin kipinkapin kirjastoon lainamaan Nälkäpeli- ja Outolintu -trilogiat!)

Haluaisin kiittää teitä kaikkia, joiden kommentteihin olen saanut vastailla ja kaikkia jotka ovat jaksaneet antaa palautetta novelleistani ja tsempanneet kirjoittamaan, ja myös niitä kolmea ihanaa ihmistä jotka ovat viitsineet painaa "liity lukijaksi" -nappia. Kiitos kiitos kiitos! Ja hei, iso kiitos myös siitä, että tämä blogi on saanut YLI TUHAT KATSELUKERTAA! Se on jo iso luku. 

Mutta nyt taas tarvitsisin taas teidän apuanne. Kertokaa mulle...

Mitä on rakkaus? 

Ajattelin että kirjoittaisin postauksen rakkaudesta ja rakastamisesta. Mutta siihen minä tarvitsisin SINUN apuasi. Eli siis kerro minulle kommentoimalla mitä sinun mielestäsi on rakkaus. Mikä saa sinut rakastumaan? Mitä tai ketä sinä rakastat ja miksi? Eli jälleen kerran KOMMENTOI, KOMMAA, KERRO! 

Tai jos et halua kommentoida julkisesti, voit laittaa minulle myös sähköpostia osoitteeseen samakuu@gmail.com. 

Hyvää kesäpäivää! :)

ps. Tehdään tähän postaukseen tän blogin kommentti-ennätys!


keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Miksi on niin vaikeaa?

Naurattaa ja melkein itkettää. Juoksentelet ympäriinsä, riehut hullun lailla. Puhua pölpötät ja istut hiljaa nurkassa. Naurat kaikelle ja suutut helposti. Sinä olet lähdössä. 

Niin ihanaa päästä pois, olla se uusi, josta kukaan ei vielä tiedä oikein mitään. Niin karmivaa jättää kaikki taakseen, aloittaa alusta. Voit saada uusia ystäviä ja voit jäädä yksin. Voit kuulua joukkoon, voit olla kuulumatta. Voit muuttua, voit pysyä samanlaisena. Lähteä vai jäädä?

Helppoa: jäädä. 

Mutta en halua mennä sieltä mistä aita on matalin. En halua jäädä. Mutten halua myöskään jättää. Jättää kaikkea. 

Tahdon lähteä. Tahdonko?

Tahdon mahdollisuuden luoda uusi minä. Tahdon uuden elämän. Tahdon... Tahdon pois. Mutta miksi? Miksi tahtoisin jättää kaiken mitä rakastan, kaiken mitä vihaan. Hetken päästä minulla olisivat uudet rakkauden ja vihan kohteet. Miksi tahtoisin uudet? 

En halua jäädä. En halua lähteä. Tai ehkä tahdon molempia. Haluan muuttaa ja muuttaa, lähteä ja jättää. Aina uudestaan. Aina uudestaan. Vaikka en ole koskaan, ikinä, tehnyt niin. En kertaakaan.

Aina olen sanonut lähteväni, jättäväni. Aina olen haaveillut, puhunut. Elänyt, rakastanut, vihannut. Täällä. Kotona. Minun elämässäni. Joka ei muutu. Ei muutu, jos minä en sitä muuta. Haluan olla kuin Nuuskamuikkunen, lähteä. Kertoa kaikille, että lähden. Ja lähteä. Ihan oikeasti.

Miksi se on niin vaikeaa?

Tässäpä mietteitä. Minun piti kirjoittaa odotuksesta. Siis matkan odottamisesta, mutta tälläinen teksti siitä sitten tuli. Ja huomaat varmaan, että tämä ei kerro matkan odottamisesta. No jaa. Ainiin, älkää kuvitelko, että tämä kertoisi minun elämästäni, ehkä ennemminkin ajatuksistani. Minä olen 12. En vielä voisi vielä tehdä näin. :-D 

KOMMENTOIKAA, PLIIS! :-)